Vielä vähän...

muissa maissa...

Matkalaukun pohjalta löytyi reilun viikon takaisia tunnelmia; muun muassa muutamia välimeren tyrskyissä hioutuneita pyöreitä kiviä, 1 appelsiini (aurinko maistuu vähän enemmän kuin kotilähikaupasta ostetussa...), ja oliiviöljyä (rosmariinimausteinen) oliiviöljytehdaskäynnin tuomisena.


Näistä pyöreäksi hioutuneista kivistä on tehty mm. Lindoksessa mestarillisia katukivetyksiä,  kyljelleen ladottujen vaaleitten kivien lomassa oli kuvioita tummista kivistä. Taidokasta.





Ja nyt kun vielä on tuoreessa muistissa (hyvä asia sekin :D) rodoslaiset maut, niin piti niitä kokeilla kotikeittiössäkin!

TsaTsaTsaa, tsatsikiin ei ehtinyt vielä viikossa kyllästyä, joten ainekset esille ja hommiin. Raastettu kurkku ja maustamaton jogurtti valumaan. Valkosipulin kynnet myös raasteeksi ja muut ainekset sekaisin ja maustumaan. Teen uudelleen.
Netistä löytyy ohjeita jos jonkinmoisia, täältä mm: http://www.porinsuomikreikkary.net/ruoka/

Ostin munakoison ja mieshenkilö ihmetteli, että mitäs siitä. Heitin, että moussakaa varmaan. Pääsipä tuo yllättämään töistä tulleen; oli munakoisoviipaleet itkettymässä ja laatikon teko hyvässä vauhdissa! Läppärillä kävi katsomassa ohjetta - tarkasti oli varioinut, eli saa tehdä toistekkin. Omatekemästäni onkin jo aikaa. Tuonpa siis taas joskus munakoison :)

Herkuttelu on salittua, varsinkin näin keväällä nuo pihatyöt tasaavat tilannetta.
Ja jos vielä välillä ehtii käydä vesikenkäjuoksullakin, niin hyvä sekin.
Viikolla oli yllätysaamukin, lunta oli sadellut sen verran, että maa peittyi - suli nopsaan pois.

Kätevä muuten tuo muovi tms. noitten roskien kuskaamiseen. Kottikärryt täyttyvät niin nopsaan ja niistä tippuu moskaa pitkin ja poikin. Tällä vetää kerralla isommankin kasan pois kuleksimasta (täällä metsikön reunamille maatumaan).

Vielä vähän Rodoksen tunnelmia, ensin kasvi- ja lopuksi ruokasellaisia.
Nyt heti talvikauden jäljiltä olikin vielä ihanan vihreää, kun aurinko ei ole vielä kuivattanut kaikkea ruskeaksi.


Akaasiapuu.

Juudaksenpuu.

"Nimitys on peräisin vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan puulla oli alun perin valkoiset kukat, mutta ne muuttuivat häpeästä punaisiksi, kun Juudas hirttäytyi sen oksanhaaraan kavallettuaan Jeesuksen. Tämän vuoksi puuta pidettiin entisaikoina petoksen symbolina ja siihen suhtauduttiin pelolla ja epäluulolla."

400-vuotta vanha
oliivipuu oliivitehtaan
pihalla pinkit
pelargoniat
juurellaan.

Sitruuna- ja appelsiinipuita oli liki jokaisen tontilla. Olisihan se kätevää hakea omalta pihalta sitruunat vappusimaan... :)

 Viikunapuu - vihreät raakileet katosivat runsaaseen lehdistöön.

Hauskoja "päivänkakkaroita" ja rinteellä joitakin vahamaisia kukkia, niin pinkkinä kuin keltaisenakin.

Pelargoniat - villinä ja vapaina.
Olisipa tuokin hauskaa, jos täälläkin noin rehevästi kasvaisivat luonnonvaraisesti.

Ei sellaista kivikkokasaa tai -seinämää, ettei kukkaa pukkaisi.

Kallat runsaina puskina ja pasuunakukat muhkeina.

Rodoksen vanhassa kaupungissa maistelimme frappa-jäätelö -juoman

Perinteisen perusfrapan ohje:

1 kuppi kylmää espressoa
1 rkl ruokosokeria
0,5 dl kylmää vettä
täysmaitoa, jääkuutioita

Sekoita kahvi, sokeri ja vesi vaahdoksi esim. sauvasekoittimella tms. Kaada korkeaan lasiin. Lisää maito ja reilusti jääkuutioita. (Extrana voit lisätä myös jäätelöpallon).

Tavernan papukaija otti häiriintymättä päikkäreitä :)

Meidän mennessä saarella vietettiin paraikaa pääsiäistä - siis omaamme viikkoa myöhemmin.

Juhlan kunniaksi sunnuntaina hotellin väki pystytti ulkoalueelle grillijuhlat. Kokit laittoivat grillit kuumiksi; vartaassa pyöri possua niin kokonaisena kuin lihavartaina.
Aurinkolasipäinen kokki tuli urakan loputtua viereemme hikeä pyykien ja kertoi grillanneensa 2500 kpl lihavarrasta...

            



Grillijuhlat rennoin ottein, kertisastiat ulos ja noutopöydästä sait hakea mitä mielesi teki: tsatsikia, dolmadesia, fetasalaattia...

Mahtavan makuista oli pääsiäisleipä eli tsurekia/tsoureki.
On kuin pitkopulla, johon oli lisätty värjätyt kananmunat. Makeahko leipä, jonka taikinaan oli kyllä lisätty kaikki juhlavat ainesosat.
Harmi kun en räpsäissyt kuvaa. Netissä löytyy.

Huvittava (meistä turisteista) yksityiskohta oli, kun hotellialueen grillijuhliin (ja myös hotellin noutopöytäillalliselle) tuli useita paikallisia perheitäkin ruokailemaan.
Turistit tarkenivat kevyissä kesäpukimissa (yksi vilahti taustalle ilman paitaakin), kun taas paikalliset olivat kovasti talvisissa varusteissa - etualalla selin nainen karvareunuksellisessa toppatakissaan...
:)

Halutessaan sai vaihtaa yhden noutopöytäillallisen a´la carte-illalliseksi. Vaihtelua välimerelliseen kun aasialaista valittiin - oli upeat maut.
Aamupalalla terveellisesti päivä käyntiin - tuoretta hedelmää summuuta riitti valittavaksi. Tosin tuoreet friteeratut kalamarirenkaat houkuttivat...
Allasbaarista löytyi pita gyrostakin - revitty kanatäyte oli maistuvaa. Pita-leivän pohjalla on tsatsikia, punasipulirenkaita ja tomaattia. Paikalliseen tapaan annokseen lisätään myös friteerattuja tikkuperunoita, mutta ne jätätin pois.

Rodos-kaupungin kärjestä näkymää Turkin puolelle.
Käymättä on -  Kreikan saaristossakin riittää vielä koluttavaa!

Ja tämä on end of part 2/2 :)

Josko sitä vapusimaa laittaisi alulleen, vielä ehtii ;) - toukokuu on tuossa tuokiossa!

Jouluruusua ja kevätreissua

Ihan mahtavaa, kun kevät etenee. Pyykit kuivuvat ulkona nopsasti pienessä tuulen vireessä ja aurinkokin alkaa lämmittää hiljalleen.

Kevät tietää myös jalkautumista enemmän ulkotiloihin. Haravat ja kuokat saavat taas kyytiä talven jäljiltä :)
Pari kukkapenkkiä raivasin vanhasta moskasta pinnan alta esiin pyrkivien alkujen tieltä.
Tein tänään jo istutuksiakin; kolme elossa pysynyttä jouluruusua pääsivät multiin muhimaan. Josko nämä ilmestyisivät ensi vuonna kukkimaan... Pari aiemmin istuttamaani kun katosi mystisesti (tai mitäs mystiikkaa siinä nyt on).

---------------------------

Käväistiin ottamassa kesää vastaan ennakkoon, kun loma oli viime viikolla ja jo aiemmin päätettiin, että reissuun lähdetään.
Kohde ja tarkka lähtöpäivä valikoituivat vasta 3 viikkoa ennen starttia, kun valittuun kohteeseen lentävä lentoyhtiö lakkoili muutaman päivän, ja pidettiin kiinni ajatuksesta, että "lähikentältä" lähdetään, eikä ajella "isoolle kirkolle", eli Helsinkiin.
Lähimpinä lähikenttinä meillä on Kokkola, Vaasa, Seinäjoki ja Oulu. Jyväskylänkin lähtöjä silmäiltiin ohimennen.
Lähtöpäivän tienoille vaihtoehdot tuolloin olivat Vaasa/Turkki (ei innosta), Seinäjoki/Madeira (käymättä) ja Oulu/Rodos (käymättä). Kokkolasta ei tuona viikonloppuna ollut lähtöjä (7.4. olisi päässyt Kyproksen Pafokselle, mutta kun loma ei vielä ollut tuolloin...).
Siis Oulu ja Rodos Norwegianin siivillä.

Nyt kun reissu on tehty, niin ihmettelen miksi tuo perinteinen paikka on jäänyt aiemmin käymättä!?! Hieno saari nähtävyyksineen, ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, eikä ainuttakaan tyrkkykaupustelijaa! Aivan samoin siis kuin aiemmin käydyissä Kreetan ja Kyproksen kohteissakin.



Tässä teillekin "pieni" matkapläjäys, osa 1/2 :)

Oulun kenttä oli mukava lähtöpaikka, hauskoja yksityiskohtia matkaajien iloksi.

Hotelli Blue Star Atlantica Aegean Blue´n
sisääntulo.

Meidän parveke ja näköalat sieltä viikon ajalta. Ei huono.

Etukäteen oli vielä varattavissa merinäköalaa, joten sellainen, vaikka ei sitä huoneessa paljoa oleskeltu, mutta vältettiin näin maatasolle (tai osittain maatason alapuolelle) joutuminen; yölämpötilat olivat kuitenkin vielä hieman matalalla ja kivirakennuksissa se tietää koleita öitä. Ilmalämpöpumpulla sai tarvittaessa lisälämpöä.

Reunustettu hotellialue rajautuu mereen.
Merivesi vaan on vielä näin keväisin kovin viileää, joten kisaa rannan aurinkotuoleista ei käyty :)

Näkymä pääraken-nuksen ravintola-terassilta.

Muutama muukin oli eksynyt samaan paikkaan :). Englantilaisia kuulostivat olevan pääsääntöisesti, ja englantilaisille oli päivä- ja iltaohjelmatkin suunnattu. Oli siellä väkeä Pohjoismaista ja Saksastakin. Lapsiperheitä oli paljon, alueeseen kuului oma erillinen vesipuistokin.


Vaikka hotellialue on iso ja monenmoista on tarjolla (muun muassa pienen pieni myymälä, josta olisi saanut vaikka kaikki tarvittavat tuliaiset, lisää vaatetta, leluja jne..., korukauppa, hotellin omat moninaiset ravintolapalvelut -> all inclusive), niin paljon liikuttiin kylillä tutkimassa ympäristöä niin kävellen kuin polkupyörillä, joita hotellin asukkaat saivat käyttää.


Kolimbia on pieni paikka, muutama "ostoskatu", joista yksi on isompi, Eukalyptuskatu -> nimensä mukaisesti kadun reunoilla on ko. puita koko n. 3 km matkalla.

Kadun päässä oli tuttu nimi:
Helsinki str.

Useat muutkin kadut 

oli nimetty
eri maiden pääkaupungeilla.

Pyöräillessä löytyi myös tämä varsin viehättävä rantakahvila/
ravintola.

Ihanaa sinivalkoista
- aivan kuin katsoisi Santorinin matkailumainosta :)

Btw: Santorinikin on vielä näkemättä...

Pieniä hiljentymiskappeleita oli siellä täällä, tämä lienee melko uusi, kun oli vielä kaiderakenteet ja portaikko tekeillä.
Muutenkin moni paikka oli vielä valmisteluvaiheessa, useita tavernoita, kahviloita ja hotelleja vasta siivottiin talven tuiskeista alkavaa lomasesonkia varten. Useilla se tosin oli jo alkanut, hyvä meille :)

Järjestettyjä retkivaihtoehtoja reisun aikana oli kaksi, ja me lähdimme opastetulle päiväkäynnille Lindokseen ja Rodoksen vanhaan kaupunkiin. Kattava käynti, joten ei tarvinnut lähteä enää omin päin paikallisbussilla tai vuokra-autolla uudelleen.
Mutta Rodos-kaupungin akropolilla sijaitseva Apollon temppeli nähtiin vain ohimennen, enkä napannut siitä edes kuvaa!

Lindos eli Valkoinen kaupunki. Mutta ennen kuin tämän näkymän pääsee kuvaamaan, pitää kulkea loivaa ylämäkeä ja kavuta parisataa rappusta Akropolin kukkulalle, jossa on rauniot antiikin Athene Lindia -jumalattaren temppelistä sekä Johanniittain ritarikunnan linnoituksista.

Rappusia ja ylämäkeä Valkoisen kaupungin läpi kohti Akropolia.

Oppaana meillä oli paikallinen Kosta-niminen mies, joka oli opiskellut suomenkielen 2000-luvun alussa viidessä kuukaudessa Vaasan yliopistossa. Hyvin sujui juttu, ja suomalaiset ns. sisäpiirin sanonnat olivat myös hallussa. Tarttuva nauru ja hypnoottinen kerronta. Mainio.

Athene Lindia -jumalattaren temppelirauniot.

Akropolilta (akropoli muuten tarkoittaa paikan, kylän, kaupungin korkeinta kohtaa) näkymä alas Paavalinlahdelle. Nimi juontaa juurensa apostoli Paavaliin, joka teki käännytysmatkailua näilläkin seuduilla 50 jKr.

Ja Valkoinen kaupunki vielä alhaalta päin.

Yksityiskohta Valkoisen kaupungin hautausmaalta.
Näitä olemme muuallakin
Kreikan kohteissa ihastelleet,
koristeellisia ovat.

Rodos 

Rodoksen kaupungin vanhaa kaupunkia. 

Siellä asuttiin - aivan kuten on aina asuttu. Eräs iäkäs rouva oli ovellaan, esitteli eteistilaansa
ja toivotteli kaikkea hyvää.

Takaisin Kolimbiaan.
Viimeisenä lomapäivänä kävimme seitsemän lähteen (Seven Springs) -nähtävyydellä. Tänne olimme jo menossa pyöräillen, mutta oli niin mutkainen tie ja liikennettä reilusti, että lopulta pyörsimme ja kävimme siellä kimpassa parin muun lomailijan kanssa vuokra-autolla.
Siellä on siis nimensä mukaisesti 7 kirkasvetistä lähdettä peräjälkeen.
Ja erikoisuutena on 186 m pitkä kapea tunneli, jonka läpikäyneet kuulemma joko nuorentuvat 10 vuotta tai rakastuvat :) No sehän käveltiin läpi (vaikutuksia odotellaan...)
Olimme varanneet mukaan jalkineet, joita ei tunnelin pohjalla virrannut vesi haitannut. Korkeutta tunnelissa riitti juuri ja juuri niin, ettei tarvinnut kyyryssä kulkea. Keskellä tunnelia oli pyöreä kaivopaikka - nyt tietää, miltä tuntuu jos olisi tipahtanut kaivoon... Hui.

Aamun sarastusta n. klo 6.15 (tämä kuva on pohjana tuolle alun Rodos-logolleni :D)
Päivien keskilämpötilat olivat n. +22 C, ja joka päivä aurinko helotti. Allasvedet lämpenivät päivä päivältä, joten uimassakin käytiin.

Hirvittävän paljon tuli kuvattua, joten seuraavassa jaksossa :) vielä vähän paikallista kasvillisuutta summuuta :)