20.4.2015

Jouluruusua ja kevätreissua



Ihan mahtavaa, kun kevät etenee. Pyykit kuivuvat ulkona nopsasti pienessä tuulen vireessä ja aurinkokin alkaa lämmittää hiljalleen.

Kevät tietää myös jalkautumista enemmän ulkotiloihin. Haravat ja kuokat saavat taas kyytiä talven jäljiltä :)
Pari kukkapenkkiä raivasin vanhasta moskasta pinnan alta esiin pyrkivien alkujen tieltä.
Tein tänään jo istutuksiakin; kolme elossa pysynyttä jouluruusua pääsivät multiin muhimaan. Josko nämä ilmestyisivät ensi vuonna kukkimaan... Pari aiemmin istuttamaani kun katosi mystisesti (tai mitäs mystiikkaa siinä nyt on).

















---------------------------


Käväistiin ottamassa kesää vastaan ennakkoon, kun loma oli viime viikolla ja jo aiemmin päätettiin, että reissuun lähdetään.
Kohde ja tarkka lähtöpäivä valikoituivat vasta 3 viikkoa ennen starttia, kun valittuun kohteeseen lentävä lentoyhtiö lakkoili muutaman päivän, ja pidettiin kiinni ajatuksesta, että "lähikentältä" lähdetään, eikä ajella "isoolle kirkolle", eli Helsinkiin.
Lähimpinä lähikenttinä meillä on Kokkola, Vaasa, Seinäjoki ja Oulu. Jyväskylänkin lähtöjä silmäiltiin ohimennen.
Lähtöpäivän tienoille vaihtoehdot tuolloin olivat Vaasa/Turkki (ei innosta), Seinäjoki/Madeira (käymättä) ja Oulu/Rodos (käymättä). Kokkolasta ei tuona viikonloppuna ollut lähtöjä (7.4. olisi päässyt Kyproksen Pafokselle, mutta kun loma ei vielä ollut tuolloin...).
Siis Oulu ja Rodos Norwegianin siivillä.

Nyt kun reissu on tehty, niin ihmettelen miksi tuo perinteinen paikka on jäänyt aiemmin käymättä!?! Hieno saari nähtävyyksineen, ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, eikä ainuttakaan tyrkkykaupustelijaa! Aivan samoin siis kuin aiemmin käydyissä Kreetan ja Kyproksen kohteissakin.



Tässä teillekin "pieni" matkapläjäys, osa 1/2 :)




Oulun kenttä oli mukava lähtöpaikka, hauskoja yksityiskohtia matkaajien iloksi.







Hotelli Blue Star Atlantica Aegean Blue´n
sisääntulo.







Meidän parveke ja näköalat sieltä viikon ajalta. Ei huono.

Etukäteen oli vielä varattavissa merinäköalaa, joten sellainen, vaikka ei sitä huoneessa paljoa oleskeltu, mutta vältettiin näin maatasolle (tai osittain maatason alapuolelle) joutuminen; yölämpötilat olivat kuitenkin vielä hieman matalalla ja kivirakennuksissa se tietää koleita öitä. Ilmalämpöpumpulla sai tarvittaessa lisälämpöä.


Reunustettu hotellialue rajautuu mereen.
Merivesi vaan on vielä näin keväisin kovin viileää, joten kisaa rannan aurinkotuoleista ei käyty :)



Näkymä pääraken-nuksen ravintola-terassilta.




Muutama muukin oli eksynyt samaan paikkaan :). Englantilaisia kuulostivat olevan pääsääntöisesti, ja englantilaisille oli päivä- ja iltaohjelmatkin suunnattu. Oli siellä väkeä Pohjoismaista ja Saksastakin. Lapsiperheitä oli paljon, alueeseen kuului oma erillinen vesipuistokin.


Vaikka hotellialue on iso ja monenmoista on tarjolla (muun muassa pienen pieni myymälä, josta olisi saanut vaikka kaikki tarvittavat tuliaiset, lisää vaatetta, leluja jne..., korukauppa, hotellin omat moninaiset ravintolapalvelut -> all inclusive), niin paljon liikuttiin kylillä tutkimassa ympäristöä niin kävellen kuin polkupyörillä, joita hotellin asukkaat saivat käyttää.


Kolimbia on pieni paikka, muutama "ostoskatu", joista yksi on isompi, Eukalyptuskatu -> nimensä mukaisesti kadun reunoilla on ko. puita koko n. 3 km matkalla.



Kadun päässä oli tuttu nimi:
Helsinki str.
Useat muutkin kadut 
oli nimetty
eri maiden pääkaupungeilla.








Pyöräillessä löytyi myös tämä varsin viehättävä rantakahvila/
ravintola.








Ihanaa sinivalkoista
- aivan kuin katsoisi Santorinin matkailumainosta :)

Btw: Santorinikin on vielä näkemättä...









Pieniä hiljentymiskappeleita oli siellä täällä, tämä lienee melko uusi, kun oli vielä kaiderakenteet ja portaikko tekeillä.
Muutenkin moni paikka oli vielä valmisteluvaiheessa, useita tavernoita, kahviloita ja hotelleja vasta siivottiin talven tuiskeista alkavaa lomasesonkia varten. Useilla se tosin oli jo alkanut, hyvä meille :)



Järjestettyjä retkivaihtoehtoja reisun aikana oli kaksi, ja me lähdimme opastetulle päiväkäynnille Lindokseen ja Rodoksen vanhaan kaupunkiin. Kattava käynti, joten ei tarvinnut lähteä enää omin päin paikallisbussilla tai vuokra-autolla uudelleen.
Mutta Rodos-kaupungin akropolilla sijaitseva Apollon temppeli nähtiin vain ohimennen, enkä napannut siitä edes kuvaa!


Lindos eli Valkoinen kaupunki. Mutta ennen kuin tämän näkymän pääsee kuvaamaan, pitää kulkea loivaa ylämäkeä ja kavuta parisataa rappusta Akropolin kukkulalle, jossa on rauniot antiikin Athene Lindia -jumalattaren temppelistä sekä Johanniittain ritarikunnan linnoituksista.

Rappusia ja ylämäkeä Valkoisen kaupungin läpi kohti Akropolia.

Oppaana meillä oli paikallinen Kosta-niminen mies, joka oli opiskellut suomenkielen 2000-luvun alussa viidessä kuukaudessa Vaasan yliopistossa. Hyvin sujui juttu, ja suomalaiset ns. sisäpiirin sanonnat olivat myös hallussa. Tarttuva nauru ja hypnoottinen kerronta. Mainio.
















Athene Lindia -jumalattaren temppelirauniot.
Akropolilta (akropoli muuten tarkoittaa paikan, kylän, kaupungin korkeinta kohtaa) näkymä alas Paavalinlahdelle. Nimi juontaa juurensa apostoli Paavaliin, joka teki käännytysmatkailua näilläkin seuduilla 50 jKr.

Ja Valkoinen kaupunki vielä alhaalta päin.



Yksityiskohta Valkoisen kaupungin hautausmaalta.
Näitä olemme muuallakin
Kreikan kohteissa ihastelleet,
koristeellisia ovat.


Rodos 

Rodoksen kaupungin vanhaa kaupunkia. 


Siellä asuttiin - aivan kuten on aina asuttu. Eräs iäkäs rouva oli ovellaan, esitteli eteistilaansa
ja toivotteli kaikkea hyvää.





Takaisin Kolimbiaan.
Viimeisenä lomapäivänä kävimme seitsemän lähteen (Seven Springs) -nähtävyydellä. Tänne olimme jo menossa pyöräillen, mutta oli niin mutkainen tie ja liikennettä reilusti, että lopulta pyörsimme ja kävimme siellä kimpassa parin muun lomailijan kanssa vuokra-autolla.
Siellä on siis nimensä mukaisesti 7 kirkasvetistä lähdettä peräjälkeen.
Ja erikoisuutena on 186 m pitkä kapea tunneli, jonka läpikäyneet kuulemma joko nuorentuvat 10 vuotta tai rakastuvat :) No sehän käveltiin läpi (vaikutuksia odotellaan...)
Olimme varanneet mukaan jalkineet, joita ei tunnelin pohjalla virrannut vesi haitannut. Korkeutta tunnelissa riitti juuri ja juuri niin, ettei tarvinnut kyyryssä kulkea. Keskellä tunnelia oli pyöreä kaivopaikka - nyt tietää, miltä tuntuu jos olisi tipahtanut kaivoon... Hui.





Aamun sarastusta n. klo 6.15 (tämä kuva on pohjana tuolle alun Rodos-logolleni :D)
Päivien keskilämpötilat olivat n. +22 C, ja joka päivä aurinko helotti. Allasvedet lämpenivät päivä päivältä, joten uimassakin käytiin.



Hirvittävän paljon tuli kuvattua, joten seuraavassa jaksossa :) vielä vähän paikallista kasvillisuutta summuuta :)




8 kommenttia:

  1. Liisan kotona20.4.2015 klo 18.19

    Ihania lomamuistoja! Olen käynyt Rodoksella viimeksi vuonna 1986. Näyttää olevan paikka aika lailla muuttunutkin siitä. Minulla vielä jouluruusu odottaa sisällä ulos viemistä. Enkä ole edes päättänyt mihin sen istutan. Terkuin Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä digiaika on kätevää, voi ottaa sumeilematta kuvia vrt. entiseen filmirulla-aikaan :)
      Kylläpä nuo maisemat muuttuvat vuosien saatossa, vanhat monumentit ovat ja pysyvät.
      Mulla jouluruusu odottaa uutta tulemistaan kiven juurella - josko siinä olisi suojaisa paikka... Hope so :)

      Poista
  2. On se vaan niin mukavaa, että näin flunssan kourissa pääsee sisäsiististi pikavisiitille aurinkoiselle Rodokselle. Kyllä lämmittää luita ja ytimiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flunssa - ei kiva, mutta hyvä jos aurinkoiset maisemat lämmittivät :)

      Poista
  3. Tuttuja maisemia. Varmasti oli ihana reissu. Voi matkakuume alkaa nousta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat nähtävyydet jo aikojen alusta :) Matkakuume on kumma juttu, ei laannu ihan heti reisun jälkeenkään...

      Poista